Rajavartiolaitoksen koulutus 100 – Gränsbevakningsväsendets utbildning 100 (2026) on hieno kunnianosoitus Rajavartiolaitoksen satavuotiselle koulutukselle. Valokuvateos kuljettaa lukijaa 1920-luvulta 2020-luvulle ja tekee näkyväksi sen, kuinka paljon rajakoulutus on sadassa vuodessa muuttunut ja kuinka moni asia on säilynyt yllättävän tutun näköisenä.
Rajavartiolaitoksen koulutuksen katsotaan alkaneen 20. lokakuuta 1926, jolloin rajavartiostojen aliupseerikoulu aloitti toimintansa Kajaanissa. Koulutus siirtyi vuonna 1928 Joensuun rajavartioston yhteyteen Höytiäiselle ja vuonna 1936 Lieksan Timitraan.
Ammattirajavartijoita koulutti vuodesta 1933 Rajavartiokoulu ja merivartioinnin koulutuksesta vastasi vuodesta 1947 Merivartiokoulu. Monien vaiheiden jälkeen koulut yhdistyivät vuonna 1997 Raja- ja merivartiokouluksi.
Sadassa vuodessa koulutusorganisaatiot, välineet ja menetelmät ovat muuttuneet perusteellisesti. Teoksen vahvuus on siinä, että muutos ei jää luetteloksi. Muutoksen voi nähdä kuvista.
Vuosikymmenet kertovat muutoksesta
Aiemmin tänä vuonna Rajavartiolaitoksen vuosipäiväjuhlan yhteydessä julkaistu kirja nostettiin esiin myös Rajan perinnepäivien seminaarissa elokuussa 2026 Kirkkonummella.
Teos etenee vuosikymmenittäin. Ratkaisu toimii erinomaisesti, sillä jokaisesta ajanjaksosta muodostuu oma pieni ajankuvansa.
1920-luvun kuvissa ollaan koulutuksen alkujuurilla. Rajavartiostoihin värvätyt oppivat rajavartiotehtäviä pitkälti kokeneemmilta rajavartijoilta työn ohessa. Vähitellen koulutus järjestäytyi ja muuttui suunnitelmallisemmaksi.
1930-luvulla ollaan jo aivan toisenlaisessa maailmassa. Lieksan Rajavartiokoulussa opiskellaan vuonna 1938 ohjesääntöjä, lakeja ja asetuksia sekä muutamia sanoja venäjää. Maastossa puolestaan harjoitellaan tulentekoa ja ruoan valmistamista avotulella. Kuvista välittyy hyvin se, kuinka teoria, käytännön taidot ja maastossa selviytyminen kuuluivat samaan koulutukseen.
Sotavuosien kuvat vievät koulutuksen toisenlaiseen ympäristöön. Rajajääkäreitä koulutetaan sodan oloissa ja sotilaallinen maanpuolustus korostuu.
Rajavartiolaitoksen päällikkö, vara-amiraali Markku Hassinen muistuttaa teoksen alkusanoissa, että juuri sotilaallinen maanpuolustus painottui koulutuksessa ensimmäisinä vuosikymmeninä. Sotien jälkeen painopiste siirtyi enemmän raja- ja meriturvallisuuteen. Nämä kaikki ovat kuitenkin säilyneet Rajavartiolaitoksen koulutuksen keskeisinä alueina.
Vuosikymmenten edetessä kuvissa alkavat näkyä myös uudenlaiset tehtävät ja koulutustavat.
Mukaan tulevat muun muassa rajatarkastukset, rikostorjunta, meripelastus, erikoisrajajääkärikoulutus, kansainvälinen koulutus ja ympäristövahinkojen torjunta. 2000-luvulla näkyvät jo verkkokoulutus ja Frontex-yhteistyö. 2020-luvun kohdalla puhutaan muun muassa simulaattorikoulutuksesta, joukkojenhallinnasta ja uudistuvasta varusmieskoulutuksesta.
Kun 1920-luvun maastokoulutuksesta siirrytään sadan vuoden päähän virtuaalisiin koulutusympäristöihin ja simulaattoreihin, muutos on melkoinen.
Kaikki ei kuitenkaan muutu
Ehkä kiinnostavinta kirjassa on silti jatkuvuus.
Varusteet vaihtuvat, kuvat muuttuvat mustavalkoisista värillisiksi ja koulutusmenetelmät kehittyvät, mutta moni perustaito näyttää säilyvän. Rajalla työskentelevän ammattilaisen on edelleen osattava toimia maastossa, käsitellä aseita, työskennellä muiden kanssa ja selviytyä tilanteissa, joissa kaikkea ei voi ennakoida etukäteen.
Museomestari Jani Loijas nostaa teoksessa esiin saman havainnon: kuvissa näkyy koulutuksen kehityksen lisäksi pysyvyyttä ja jatkuvuutta. Jotkin koulutuksen sisällöt ovat säilyneet vuosikymmenestä toiseen hyvinkin samankaltaisina, vaikka tekniikka ja varustus niiden ympärillä ovat muuttuneet.
Kun eri vuosikymmenten kuvat näkee peräkkäin, tämän huomaa itsekin. Metsä näyttää edelleen metsältä ja harjoituksessa oleva joukko harjoituksessa olevalta joukolta. Vaatetus, aseistus ja toimintatavat voivat olla aivan erilaisia, mutta tekemisessä on jotain tunnistettavaa läpi vuosikymmenten. Ehkä se on rajahenkeä, jossa näkyy yhteistyö, kaverin auttaminen ja onnistuminen.
Kuvallinen aikamatka
Teos ei ole perinteinen, yksityiskohtaisesti koulutushistorian kaikki vaiheet läpi käyvä historiankirja. Se on ennen kaikkea valokuvateos.
Kirjaan tarkoin valitut kuvat esittelevät koulutusta niin Rajavartiolaitoksen omissa kouluissa kuin raja- ja merivartiostoissakin.
Ratkaisulla on myös rajansa. Monesta valokuvasta ja tapahtumasta lukisi mielellään enemmänkin. Toisaalta juuri tiiviys on osa teoksen ideaa. Kuvat kantavat, eikä niitä ole häivytetty tekstien alle.
Teosta voi selailla muutaman sivun kerrallaan tai käydä läpi koko sadan vuoden matkan yhdeltä istumalta. Jälkimmäinen tapa tekee ehkä parhaiten näkyväksi sen, mistä kirjassa lopulta on kyse.
Sata vuotta oppimista
Rajavartiolaitoksen tehtävät ovat sadassa vuodessa laajentuneet ja yhteiskunta ympärillä muuttunut huomattavasti. Samalla koulutus on kulkenut värvättyjen rajavartijoiden työssä oppimisesta järjestelmälliseen ammattikoulutukseen, kansainväliseen yhteistyöhön sekä digitaalisiin ja simulaattoripohjaisiin koulutusympäristöihin.
Vuosikymmenittäin rakennettu kuvallinen kokonaisuus näyttää tämän muutoksen poikkeuksellisen havainnollisesti.
Samalla teos muistuttaa, ettei koulutuksessa ole kysymys vain menetelmistä, rakennuksista tai välineistä. Rajavartiolaitoksen toimintakyky on aina rakentunut osaavien ihmisten ja oppimisen varaan. Siksi Rajavartiolaitoksen koulutus 100 – Gränsbevakningsväsendets utbildning 100 on ennen kaikkea onnistunut kunnianosoitus rajalla palvelleille sukupolville. Heille, jotka ovat sadan vuoden aikana oppineet ammatin ja taidot – ja siirtäneet ne seuraaville sukupolville.
Jani Timonen
Killan johtokunnan jäsen
Helsinki, Tampere, Lieksa – ja Onttola
Tiedätkö hyvän tarinan?
Keräämme ja julkaisemme tarinoita rajalta. Onko sinulla muisto tai vinkki?