Mannerheim-ristin ritari Eino Valfrid Penttilä tunnettiin kaukopartiomiehenä ja sissikouluttajana. Uudenmaan rajahistoriaan hän jäi myös henkilönä, joka nosti Suomen puoleisen rajapuomin Porkkalan palautuspäivänä 26. tammikuuta 1956.
Porkkalan palautuspäivänä huomio kiinnittyi rajapuomiin. Se oli konkreettinen raja kahden ajan välillä: takana olivat vuodet Neuvostoliiton vuokra-alueena, edessä suomalaisten paluu koteihin, kyliin ja teille.
Puomi nousi 26. tammikuuta 1956 kello 15. Yle Elävän arkiston mukaan puomin noston jälkeen Suomen armeijan joukot marssivat palautetulle alueelle [2]. Helsingin Sanomien muistokirjoituksessa kerrotaan, että Suomen puoleisen rajapuomin nosti komppanianpäällikkö Eino Valfrid Penttilä [1].
Penttilä tunnetaan Mannerheim-ristin ritarina numero 79. Vähemmälle huomiolle on usein jäänyt hänen pitkä uransa Rajavartiolaitoksen palveluksessa: rajakoulun kasvattina, Porkkalan vuokra-alueen vartijana, kouluttajana ja myöhemmin Lapin rajavartioston komppanianpäällikkönä.
Rajakoulusta kaukopartioihin
Eino Penttilä syntyi Merikarvialla 28. joulukuuta 1914. Keskikoulun ja varusmiespalveluksen jälkeen hän hakeutui rajakouluun syksyllä 1937. Siitä alkoi ura, joka kulki sodan ja rauhan rajamailla yli kahden vuosikymmenen ajan [1].
Talvisodassa Penttilä palveli Kuhmon suunnalla. Jatkosodan alussa hänet määrättiin Rukajärvellä toimineen 14. divisioonan kaukopartio-osaston johtajaksi.
Penttilä nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 19. elokuuta 1942. Marskin Ritarit -sivuston mukaan hänen sotilasarvonsa oli tuolloin luutnantti [3]. HS:n muistokirjoituksessa kerrotaan, että Penttilä teki noin 35 partiomatkaa vihollisen selustaan, ja syyskuuhun 1942 mennessä matkaa oli kertynyt noin 4 500 kilometriä [1].
Ritarinimityksen perusteluissa korostuivat erätaidot, maaston käyttö, etevä partion johtaminen ja nopea tilanteenarviointi [3]. Ne olivat sodan taitoja, mutta myös rajapalveluksen perustaitoja.
Porkkalan raja kulki lähellä Helsinkiä
Sodan jälkeen Penttilän palveluspaikaksi tuli Porkkala. Hän palveli Porkkalan vuokra-alueen rajalla vuosina 1945–1956 [1].
Porkkalan raja oli poikkeuksellinen. Se ei kulkenut harvaan asutulla rajaseudulla, vaan aivan pääkaupungin tuntumassa. Vuokra-alue ulottui Uudenmaan asutuille seuduille ja katkaisi tuttuja kulkuyhteyksiä. Rajasta tuli osa eteläsuomalaista arkea.
Rajavartiolaitoksen Rajamedia on kuvannut, miten Porkkalan pakkovuokraus toi sotien jälkeiselle Rajavartiolaitokselle uusia valvontatehtäviä. Maarajan lisäksi valvottavana oli meriraja, jolla oli suuri merkitys Helsingin ja sen lähialueiden turvallisuudelle [4].
Penttilän vuodet Porkkalassa sijoittuivat tähän poikkeukselliseen tilanteeseen. Kun alue palautettiin Suomelle, hän oli paikalla tehtävässä, joka jäi historiaan: Suomen puoleisen rajapuomin nostajana.
Kouluttaja, joka siirsi kokemusta eteenpäin
Penttilän ura ei rakentunut vain sotakokemukselle. Hänen osaamistaan hyödynnettiin myös koulutuksessa. HS:n muistokirjoituksen mukaan hän toimi sissikouluttajana ja aliupseerilinjan johtajana rajakoulussa [1].
Tässä näkyy toinen puoli Penttilän merkityksestä. Hän oli osa koulutuksen ketjua, jossa käytännön osaamista siirrettiin uusille sukupolville.
Eläkkeelle Penttilä jäi vuonna 1962 Lapin rajavartioston komppanianpäällikön tehtävästä [1]. Myöhemmin hän osallistui aktiivisesti sotaveteraanien toimintaan. Hän oli myös mukana Immolaan vuonna 1989 paljastetun Rajamies-patsaan hankinnassa [1].
Vuoden 2026 perinnepäivät palauttavat katseen Porkkalaan
Eino Penttilän tarina nousee uudella tavalla ajankohtaiseksi vuonna 2026.
Valtakunnallisia Rajan perinnepäiviä vietetään Lohjan ja Porkkalan alueilla 13.–15. elokuuta 2026. Vuoden 2026 perinnepäivät yhdistävät kaksi merkkivuotta: sata vuotta Rajavartiolaitoksen koulutusta ja 70 vuotta Porkkalan palautuksesta.
Penttilä yhdistää nämä teemat poikkeuksellisen konkreettisesti. Hän oli rajakoulun kasvatti ja kouluttaja. Hän myös palveli Porkkalan rajalla koko vuokra-alueen valvontajakson ajan vuosina 1945–1956 ja nosti Suomen puoleisen rajapuomin palautuspäivänä.
Eino Penttilä kuoli Espoossa 30. lokakuuta 1992 [1]. Hänen elämäntyönsä kulki Merikarvialta rajakouluun, Kuhmon ja Rukajärven maastoihin, Porkkalan rajalle, koulutustehtäviin ja Lapin rajavartiostoon.
Häntä voi kuvata sissinä, Mannerheim-ristin ritarina, kaukopartiomiehenä ja rajavartijana. Porkkalan historiassa häneen liittyy lisäksi hetki, jossa rajavalvonnan arki ja kansallinen muisti kohtasivat.
Kello 15 rajapuomi nousi. Tie Porkkalaan avautui. Yhden rajavartijan palvelustehtävästä tuli osa palautuksen historiaa.
Jani Timonen
Killan johtokunnan jäsen
Helsinki, Tampere, Lieksa – ja Onttola
Pääkuva: Luutnantti Eino Penttilä 8.9.1942. Kuva: V. Hollming / SA-kuva / Sotamuseo, CC BY 4.0.
Lähteet
[1] Paavo Tukkimäki: “Mannerheim-ristin ritari, majuri Eino Penttilä – Sissi, joka nosti Porkkalan rajapuomin”, Helsingin Sanomat 15.11.1992.
https://www.hs.fi/ihmisia/art-2000003189654.html
[2] Yle Elävä arkisto: “Kun Porkkalan puomi nousi”.
https://yle.fi/a/20-78404
[3] Marskin Ritarit: “Penttilä Eino Valfrid”.
https://marskinritarit.fi/ritarit/penttila-eino-valfrid/
[4] Rajavartiolaitos / Rajamedia: “Porkkalan pakkovuokraus loi uusia haasteita sotien jälkeisen Rajavartiolaitoksen toimintaan”.
https://rajamedia.raja.fi/-/porkkalan-pakkovuokraus-loi-uusia-haasteita-sotien-jalkeisen-rajavartiolaitoksen-toimintaan
Lue myös: Inkoon pitäjä -sivuston artikkeli Porkkalan rajalla tarjoaa kiinnostavaa lisäluettavaa Porkkalan vuokra-alueen rajasta ja rajavartioston toiminnasta Inkoossa vuosina 1944–1956. Artikkeli perustuu Porkkalan rajalla palvelleen yliluutnantti Heikki Laulajaisen kirjoituksiin: www.inkoo.info/l/porkkalan-rajalla
Aiheet
- Kiltakuulumiset (11)
- Rajahistoria (15)
- Rajakolumni (2)
- Rajatarina (6)
Arkisto
- heinäkuu 2026 (1)
- kesäkuu 2026 (3)
- toukokuu 2026 (2)
- huhtikuu 2026 (2)
- maaliskuu 2026 (4)
- helmikuu 2026 (3)
- tammikuu 2026 (2)
- joulukuu 2025 (2)
- marraskuu 2025 (2)
- lokakuu 2025 (1)
- syyskuu 2025 (1)
- elokuu 2025 (1)
- heinäkuu 2025 (1)
- kesäkuu 2025 (3)
- toukokuu 2025 (5)