Nuorena rajavartijana palvelin Ivalossa Virtaniemen rajavartioasemalla. Vartio sijaitsee Paatsjoen rannalla Inarinjärven itäosassa. 20. elokuuta 1968 lähdimme kaksi vuorokautta kestävään rajapartiointitehtävään. Partion vahvuuteen kuului kaksi rajavartijaa ja schäfer-rajakoira.
Ensimmäisen päivän tehtävänä oli yleistä valvontaa rajavyöhykkeellä. Yöpyminen tapahtui partiomajassa.
Toisen päivän tehtäviin kuului rajavyöhykevalvontaa sekä valtakunnan rajalla tietyn rajapaalun yleiskunnon toteaminen. Suomen ja Neuvostoliiton välisellä valtakunnan rajalla kaikki rajapaalut oli merkitty juoksevalla numerolla ja ne olivat näköetäisyydellä toisistaan. En kuitenkaan tarkkaan muista, mikä oli kyseisen rajapaalun juokseva numero, jonka yleiskunto meidän piti todeta.
Palatessamme rajapolkua pitkin kiinnitimme huomiota siihen, että Neuvostoliiton puolella jokaisella rajapaalulla oli vartiossa aseistettu rajasotilas. Arvelimme, että siellä oli mahdollisesti meneillään jonkinasteinen rajanvartiointiharjoitus.
Lähestyimme kohtisuoraan sisämaasta valtakunnanrajaa.
Kulkiessa schäfer-rajakoira oli meillä yleensä irti, mutta tässä tilanteessa partionjohtaja joutui kytkemään sen kiinni talutusnaruunsa.
Lähestyimme tarkastettavaa rajapaalua. Neuvostoliiton puolella olevalla rajapaalulla ei ollutkaan vartiossa aseistettua rajasotilasta, kuten muilla rajapaaluilla. Hän oli hiukan etäällä rajapaalusta maahan kumartuneena, ilmeisesti keräsi marjoja suuhunsa. Hänellä ei havaittu ampuma-asetta.
Partionjohtajalla oli täysi työ kuljettaa vierellään talutusnarussa olevaa rajakoiraa.
Tuleva tilanne oli ennalta arvaamaton ja molempia hiukan jännitti.
Kuiskasin kaverilleni, että miten saataisiin Neuvostoliiton rajasotilaan huomiokyky heräämään. Ei tullut siinä tilanteessa mitään mieleen.
Huomasin kävellessäni, että maassa polulla oli kuivunut puun oksa, jonka päälle tarkoituksellani astuin. Katketessaan se aiheutti risahtavan äänen.
Kumartuneena ollut rajasotilas kuuli tämän.
Meidät huomatessaan hän säikähti silmittömästi. Olimme silloin hyvin lähellä rajapaalua.
Neuvostoliiton rajasotilas juoksi paniikissa muutaman askeleen eteenpäin, otti maasta rynnäkkökiväärin käteensä, laskeutui polviasentoon ja suoritti latausliikkeen.
Tämän jälkeen hän suuntasi ladatun aseensa osoittamaan valtakunnanrajan ylitse meitä kohden.
Pelkäsikö hän rajakoiraa vai toimiko tässä tilanteessa sotilaskoulutuksen saaneena ohjeiden mukaan? Ette arvaa, miten kylmät väreet valuivat selkärankaani pitkin.
Katseeni kohdistui kävellessä ladatun rynnäkkökiväärin piippuun ja ajattelin: “Tätäkö hetkeä varten olen täällä, tähänkö elämäni päättyy.”
Tässä tilanteessa rajasotilasta ei tervehditty, eikä myöskään keskusteltu hänen kanssaan.
Puhuminen valtakunnanrajan ylitse olisi jo sinänsä ollut rajaloukkaus.
Partioaseina meillä oli rynnäkkökiväärit, jotka olivat sillä hetkellä onneksi hihnan varassa selän puolella. Aseisiin ei koskettu.
Meidän tehtävämme oli ainoastaan suorittaa paikalla rajapaalun yleiskunnon toteaminen. Tarkastustehtävän aikana Neuvostoliiton rajasotilas ei tullut yhtään askelta lähemmäs.
Rajapaalun yleiskunnon tarkastuksen jälkeen lähdimme kylmänrauhallisesti kävelemään tulosuuntaan, taaksepäin katsomatta. Silloin minä ainakin pelkäsin henkeni edestä, että hänen aseensa ei vahingossakaan vain laukeaisi. Koskaan aikaisemmin en ole kokenut mitään vastaavanlaista tilannetta.
Tšekkoslovakia vuonna 1968
Neuvostoliiton johtamat Varsovan liiton joukot tunkeutuivat edellisenä päivänä Tšekkoslovakian Prahaan ja miehittivät koko maassa osoitetut strategisesti tärkeät kohteet.
Kävellessä kohti vartioasemaa tuli mieleen, että tällä heidän rajanvartiointiharjoituksellaan täytyi olla jokin syy-yhteys edellä mainittuun. Tšekkoslovakian miehityksen johdosta Neuvostoliitto oli nostanut valmiuttaan myös Norjan ja Pohjois-Suomenkin vastaisella rajaosuudella.
Rajaloukkauksesta Neuvostoliiton rajasotilaat joutuisivat antamaan omat selvityksensä. Partionjohtajan kirjoittamaa partiokertomusta en kuitenkaan lukenut. Olinhan ollut vasta muutaman kuukauden rajavartijana. Vartiopäällikkö ja komppanian päällikkö eivät tulleet tietämään koko totuutta tästä tapahtumasta.
Kyseinen Neuvostoliiton rajasotilas syyllistyi teollaan vakavaan rajarikokseen.
Tämä tapahtuma kokonaisuudessaan on ollut minulle niin järkyttävä kokemus, että se ei ole mielestä unohtunut. Vuosien saatossa olen nähnyt painajaisuniakin.
Arto Särkelä
Ylitornio, varusmiespalvelus Lapin rajavartiostossa vuonna 1965, rajavartijana vuosina 1967–1974 Ivalossa Virtaniemen rajavartioasemalla ja Ylitorniolla.
Pääkuva: Pixabay
Tiedätkö hyvän tarinan?
Keräämme ja julkaisemme tarinoita rajalta. Onko sinulla muisto tai vinkki?
Aiheet
- Kiltakuulumiset (6)
- Rajahistoria (11)
- Rajatarina (4)
Arkisto
- helmikuu 2026 (3)
- tammikuu 2026 (2)
- joulukuu 2025 (2)
- marraskuu 2025 (2)
- lokakuu 2025 (1)
- syyskuu 2025 (1)
- elokuu 2025 (1)
- heinäkuu 2025 (1)
- kesäkuu 2025 (3)
- toukokuu 2025 (5)
Helsingin Rajakilta – Rajan perinteitä ja yhteishenkeä vuodesta 1965 