Alkusyksystä 1989 Immolan varuskunnan pihalla oli poikkeuksellinen näky. Talvisodan ja jatkosodan rajajoukkojen veteraaneja oli saapunut paikalle Lapin perukoilta ja itärajan pitäjistä asti – miehiä ja naisia lähes kaikista sodanaikaisista rajajoukoista.
Kun Rajamiespatsaan suojakangas putosi ja soittajat aloittivat, kyse ei ollut vain juhlahetkestä. Samalla syntyi rajajoukkojen oma muistomerkki ja oma Rajamiesten marssi – perinne kertoa ääneen se, mitä rajamiehet olivat kantaneet sisällään vuosikymmeniä.
Rajamiespatsas: pitkä haave, nopea toteutus
Ajatus rajamiesten muistomerkistä oli elänyt veteraanien mielissä pitkään. Lopullinen toteutus sujui kuitenkin varsin nopeasti – ”iloisena yllätyksenä”, kuten Rajamme Vartijat -lehti (Syyskuu 07/1989) kuvaa. Patsaan rahoittanut arpoja kerännyt kampanja tuotti niin hyvin, että rahaa jäi myös rajamiesperinteen vaalimiseen.
Toteutusta helpotti se, että kuvanveistäjä Alpo Sailo oli jo vuonna 1944 muovannut Itä-Karjalassa Vuokkiniemessä kipsiveistoksen nimeltä Partiomies. Hänen puolisonsa Nina Sailo, joka oli sodan aikana ollut miehensä mukana Vuokkiniemessä, otti tehtäväkseen kipsimiehen muuttamisen pronssiseksi Rajamiespatsaaksi.
Patsas pystytettiin Imatran Immolaan, Kaakkois-Suomen rajavartioston, rajamuseon ja Rajakoulun viereen – keskelle sitä ympäristöä, jossa rajavartiolaitoksen arki muutenkin tapahtuu. Se on omistettu noin 40 000 miehelle ja heidän apunaan toimineille naisille, jotka palvelivat rajajoukoissa Suomen sodissa 1939–1945.
Ja sitten se Rajamiesten marssi.
Rajamiesten marssi
Juhlapäivänä ei paljastettu vain patsasta, vaan kuultiin myös uusi Rajamiesten marssi. Marssin sävelsi musiikkieverstiluutnantti Teuvo Laine ja sanat kirjoitti opetusneuvos Antti Henttonen.
Rajamme Vartijat -lehti siteeraa marssista säkeen, joka tiivistää rajajoukkojen tehtävän:
”…iskujoukkoina taistella saimme,
lyödä, torjua, viivyttää, yli linjojen tietoja haimme…”
Lyhyessä katkelmassa on koko rajajoukkojen sotataival: iskujoukkoina etulinjassa, viivyttäjinä ylivoiman edessä ja tiedustelijoina syvällä vihollisen puolella. Marssi ei kuitenkaan jää toimintakuvaukseen. Se puhuu myös siitä, miten ”luja tahtomme voimia antoi” – ja miten aseveljeys kantoi silloin, kun muu ympärillä horjui.
Immolan vuoden 1989 juhlan puhujat eivät kiertäneet vaikeita asioita. Kenraaliluutnantti Yrjö Kärkkäinen, yksi Helsingin Rajakillan perustajista, muistutti, että rajajoukkojen menestykseen ja rajahengen syntyyn vaikuttava keskeinen tekijä oli hyvin koulutettu kantahenkilöstö ja komppanioihin jo perustamisvaiheessa huolellisesti valitut reserviläiset. Tappiot olivat kovia, mikä kertoi rajajoukkojen sitoutuneisuudesta ja tärkeydestä.
Kaksi marssia samalla nimellä
On hyvä muistaa, että Rajamiesten marssi ei tarkoita vain yhtä kappaletta. V.A. Koskenniemi kirjoitti Rajamiesten marssi -runon jo ennen sotia; se julkaistiin muun muassa Rajamme Vartija -lehdessä (03/1939). Myöhemmin, 1950-luvulla, säveltäjä Viljo Nuotio teki runosta marssin.
Runo on yksi varhaisimmista rajajoukkoja kuvaavista teksteistä.
Vuoden 1989 marssi on eri sävellys. Laineen ja Henttosen Rajamiesten marssi syntyi Rajamiespatsaan paljastusjuhlaan ja on siitä lähtien elänyt rajakiltojen ja rajajoukkojen veteraanien perinteessä.
Nykyisin, kun marssi soi rajan juhlissa, sen taustalla kuuluu tuo sama päivä Immolassa, mutta myös rajan perinne, joka kestää sukupolvelta toiselle.
Rajamiesten marssi muistuttaa, että rajajoukot kantoivat etulinjassa vastuun Suomen itsenäisyydestä ja vapaudesta.
Rajamiesten marssi
Meille korpi ja kaira on tuttu,
kesän helle ja talven jää,
meitä suojasi sarkainen nuttu,
oli tyyni tai myrsky sää.
Luja tahtomme voimia antoi,
usko huomiseen yön yli vei,
aseveljeys kesti ja kantoi,
veli veljeä jättänyt ei.
Iskujoukkoina taistella saimme,
lyödä, torjua, viivyttää,
yli linjojen tietoja haimme,
kaikki lunnaansa vaatii tää.
Kummut rakkahat kirkkojen tarhain
siitä kertovat kuulethan sen?
Monen katkesi taival jo varhain,
heidät unhoittaa voisiko ken?
Rajajoukkojen taito ja kunto,
niille kunnian maineen toi,
yhteishenki ja vastuumme tunto,
pohjan voittojen hetkiin loi.
Oli päämäärä meillä vain yksi,
sama tahtomus kaikilla tää:
Saada synnyinmaa säilytetyksi,
vapaa Suomemme lapsille jää.
Arvet muistoiksi taistoista jäivät,
moni vammaansa kantaa saa,
rajamiehinä kestetyt päivät,
vielä huomiseen kannustaa.
Vaikka aika jo askeliamme,
ehkä verkkaisiksi tehnytkin on,
yhä kirkkaina katseitamme,
pitää uskomme horjumaton.
Yhä kirkkaina katseitamme,
pitää uskomme horjumaton.
Jani Timonen
Killan johtokunnan jäsen
Helsinki, Tampere, Lieksa – ja Onttola
Tiedätkö hyvän tarinan?
Keräämme ja julkaisemme tarinoita rajalta. Onko sinulla muisto tai vinkki?
Aiheet
- Kiltakuulumiset (5)
- Rajahistoria (9)
- Rajatarina (2)
Arkisto
- joulukuu 2025 (2)
- marraskuu 2025 (2)
- lokakuu 2025 (1)
- syyskuu 2025 (1)
- elokuu 2025 (1)
- heinäkuu 2025 (1)
- kesäkuu 2025 (3)
- toukokuu 2025 (5)
Helsingin Rajakilta – Rajan perinteitä ja yhteishenkeä vuodesta 1965 