Rajahistoria: Pähkinäsaaren rauhasta yli 700 vuotta – näin siitä kirjoitettiin sata vuotta sitten

KirjoittanutHelsingin RajakiltaKategoria(t):RajahistoriaAvainsanat:, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
Kansanvalistusseuran kalenteri vuodelta 1923, ruskea ja punakuvioinen kirjan kansi, jossa kukkoaiheinen koriste ja vuosiluku 1923.

Pähkinäsaaren rauha solmittiin yli 700 vuotta sitten, 12. elokuuta 1323. Mutta miten tätä historiallista rajaa kuvattiin sata vuotta sitten?

K. Grotenfelt kirjoitti Pähkinäsaaren rauhasta Kansanvalistusseuran vuoden 1923 kalenterissa artikkelissa ”Suomen rajat. Pähkinäsaaren rauhanteon 600-vuotispäivän johdosta”, tarkastellen rajoja osana pitkää historian jatkumoa.

Kansanvalistusseuran kalenteri 1923.
Kansanvalistusseuran kalenteri 1923.

Monet rajat, kuten Tornionjoki, Pohjanlahti, Itämeri ja Suomenlahti, muodostavat Suomelle selkeän luonnollisen rajan. Suomen itäinen raja Karjalassa ei ole selkeästi määritelty, sillä alue on samankaltainen molemmin puolin rajaa ja rajalinja on monin paikoin mutkikas, mikä tulee esiin Grotenfeltin kirjoituksesta.

Vuonna 1323 solmitusta Pähkinäsaaren rauhasta on tullut symboli Suomen ja Venäjän välisille vaativille suhteille.

Kolmella ristiretkellä vuosina 1154, 1249 ja 1293 olivat Ruotsin hallitusmiehet saattaneet suurimman osan suomalaisten heimojen asutusalueesta valtakuntansa yhteyteen, mutta lopulta Karjalan omistamisesta joutuneet pitkälliseen sotaan Novgorodin ruhtinaskunnan kanssa. Tämä sota päätettiin vihdoin Pähkinäsaaressa, Nevajoessa, solmitulla »ikuisella rauhalla», jossa sovittiin valtakuntien rajoista siten, että Karjalan kolme läntisintä kihlakuntaa Savo, Jääski ja Äyräpää, tulivat Ruotsille, mutta muu osa jäi Venäjän vallan alle.

Rauhansopimus päätti pitkän sotilaallisen konfliktin Ruotsin ja Novgorodin välillä. Rauhan seurauksena rajat määriteltiin uudelleen, ja monet alueet siirtyivät hallinnollisesti toiselta toiselle.

Grotenfelt nostaa esiin Viipurin merkityksen myös myöhemmissä rauhoissa ja rajanvedoissa.

Koko Suomen jouduttua taas saman vallan alle, kävi luonnottomuus siinä, että Viipurin lääni oli muusta Suomesta erotettuna, yhä selvemmäksi, ja keisari Aleksanteri I määräsi tästä syystä 1811 sen yhdistettäväksi Suomen suuriruhtinaskuntaan seuraavan vuoden alusta asti. Samalla määrättiin myös raja Suomen ja Inkerinmaan välillä, »siten kuin se vanhastaan on ollut».

Tämä muistuttaa siitä, että alueiden liittäminen tai erottaminen on usein perustunut enemmän poliittisiin ja strategisiin päätöksiin kuin maantieteellisiin tai kulttuurisiin syihin.

Tekstistä nousee esiin se, että vaikka rajat ovat muuttuneet historian saatossa, ne ovat pohjimmiltaan olemassa kansojen turvallisuuden ja suvereniteetin varmistamiseksi. Kuten tekstissä todetaan: ”Stolbovan rauha on edullisin, minkä Ruotsi on tehnyt Venäjän kanssa”, mikä heijastaa rajanvetojen ja diplomatian merkitystä kansallisille intresseille.

Kansanvalistusseuran kalenteri 1923.

Pähkinäsaaren rauha ja sitä seuranneet rauhansopimukset ovat keskeisiä historiallisten suhteiden ymmärtämisessä. Rauhansopimusten kautta voidaan nähdä, kuinka poliittiset, kulttuuriset ja maantieteelliset tekijät ovat muokanneet maiden rajoja ja identiteettiä vuosisatojen ajan.

Pähkinäsaari
Pähkinäsaari.

Pähkinäsaaren rauhansopimuksen nimi tulee sen allekirjoituspaikasta, Pähkinälinnan linnoituksesta Laatokan Pähkinäsaaressa.

Raja- ja Merivartiojoukkojen Perinneyhdistys sekä rajakillat muistivat sopimuksen 700-vuotispäivää Rajan perinnepäivässä 18.8.2023. Tapahtuman teemana oli ”Pähkinäsaaren rauha 700 vuotta”.

Jani Timonen
Killan johtokunnan jäsen
Helsinki, Tampere, Lieksa – ja Onttola

Juttu on alun perin julkaistu Tampereen Seudun Raja- ja Merivartiokillan (1967–2024) verkkosivuilla.

Tiedätkö hyvän tarinan?

Keräämme ja julkaisemme tarinoita rajalta. Onko sinulla muisto tai vinkki?

Ota yhteyttä

Aiheet

Arkisto